Kuukauden case
Elokuu 2024
Food waste ecosystem -hankkeessa yhteiskehitetään pääkaupunkiseudulle ruokahävikin ekosysteemiä
”Ekosysteemimäinen toimintamalli on välttämätön rajat ylittävien, kompleksisten ilmiöiden työstämiseen ja ongelmien ratkomiseen.” Näin todetaan Valtiolla.fi -sivuston Elävänä ekosysteemeissä – arvoa yhteiskehittämisestä ekosysteemikehittämisen materiaalipaketissa. Ruokahävikin vähentäminen on yksi monialaista ja rajat ylittävää kehittämistyötä edellyttävistä isoista haasteista.
Huhtikuussa 2023 käynnistyneen Food waste ecosystem – ruokahävikin vähentäminen ja hävikkiruoan hyödyntäminen -hankkeen tavoitteena on kehittää pääkaupunkiseudulle kaupunkien rajat ylittävää ruokahävikin ekosysteemiä, joka tuottaa uudenlaista arvoa siinä toimiville tahoille. Tarkoituksena on, että ekosysteemi on hankkeen myötä rakentunut ja kehittynyt sekä toiminta tehostunut uudenlaisen yhteistyön, uusien ratkaisujen yhteiskehittämisen, yritysyhteistyön ja parhaiden käytäntöjen levittämisen ansiosta.
Fokus ravitsemispalveluiden ruokahävikin vähentämisessä ja hävikkiruoan hyödyntämisessä
Food waste ecosystem -hankkeessa haetaan ratkaisuja erityisesti ateriapalveluiden ja ravintoloiden hävikin vähentämiseen ja mahdollisuuksiin hyödyntää hävikkiä nykyistä tehokkaammin. Tähän liittyen toteutetaan nykytilan alkukartoitus, järjestetään työpajoja, pilotoidaan kehitysideoita, koulutetaan henkilöstöä ja pyritään vakinaistamaan yhdessä kehitettyä toimintamallia. Lisäksi kehitetään malli ravitsemispalveluiden elintarvikejätteen ja ruokahävikin määrän ja laadun mittaamiseen, seurantaan ja vaikutusten arviointiin. Mallia tullaan pilotoimaan pk-seudulla kaupunkien ateriapalveluissa ja mukaan lähtevissä yksityisissä ravintoloissa.
Hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä ravitsemispalveluiden lisäksi hävikkiruoan kerääjien ja jakajien, etenkin Yhteisen pöydän, Stadin safkan ja Espoon ruoka-apuverkoston, kanssa. Hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena on kehittää mallia ateriapalveluissa ja ravintoloissa valmistetun ruoan uudelleen jakamiseen ruoka-aputoimijoille tilanteessa, jossa ruoka muuten olisi päätymässä hukkaan. Hanke vastaakin osaltaan Vantaan Yhteisen pöydän palveluesimies Hanna Kuisman marraskuun 2022 blogikirjoituksessaan (kts. alla) esiin nostamaan tarpeeseen pilotoida Vantaalla ateriapalvelujen ja ravintoloiden ylijäämän hyötykäyttämistä ruoka-avussa. Hanke jatkaa näiltä osin Vantaalla jo aiemmin tehtyä kehittämistyötä ja ravitsemispalveluiden ylijäämän jakelemiseen liittyneitä kokeiluja.
Liiketoiminnan kehittämistä elintarvikejätteestä
Elintarvikejätteen hyödyntämisessä piilee yritysten näkökulmasta paljon kiinnostavaa liiketoimintapotentiaalia. Hankkeessa tuetaan ruokaekosysteemin yrityksiä sekä nykyisen liiketoimintansa kehittämisessä että uusien, biojätteen ja syömäkelpoisen ylijäämäruoan hyödyntämiseen suuntautuneiden liiketoimintamallien kehittämisessä. Lisäksi yrityksille tarjotaan mentorointia, resilienssiin ja ennakointiin liittyvää liiketoimintakoulutusta ja mahdollisuutta osallistua kiertotaloustoimijoiden verkostotilaisuuksiin.
Innostavia mahdollisuuksia yrityksille ja muille ruokahävikin parissa toimiville
Kolmevuotinen ryhmähanke pohjautuu yhteiskehittämiseen ja yritysyhteistyön tekemiseen. Ensimmäisen vuoden tavoitteena on mallintaa nykytilan toimintatapoja ja sen pohjalta yhteiskehittää ratkaisuja haasteisiin ja mahdollisuuksiin alan yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.
Kiertotalousajattelu avaa mahdollisuuksia innovatiivisiin ratkaisuihin niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla. Kutsumme hankkeeseen mukaan niin kunnallisia kuin yksityisiäkin ravitsemisalan toimijoita, ruokahävikin kerääjiä ja jakelijoita sekä kiertotalouden yrityksiä!
Food waste ecosystem – ruokahävikin vähentäminen ja hävikkiruoan hyödyntäminen -hanketta koordinoi Vantaan kaupunki, joka toteuttaa hanketta yhdessä Helsingin kaupungin, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2023 – 31.3.2026 ja se rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tuella (60 %). Rahoittava viranomainen on Uudenmaan liitto. Hankkeeseen voit tutustua täällä: Food waste ecosystem – HEVi – Helsinki+Espoo+Vantaa – Innovations (hevinnovations.fi)
Teksti: Projektiasiantuntija Heidi Nikula, Vantaan elinkeinopalvelut, heidi.nikula@vantaa.fi
Kesäkuu 2023
Materiaalitehokkuuden sitoumus tuo tehoa ravintoloiden hävikinvähennystyöhön
Elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumuksessa yritys asettaa itselleen tavoitteita materiaalitehokkuuden parantamiseksi ja mittaa niiden toteutumista. Ravintola-alalla tehdään jo paljon työtä ruokahävikin vähentämiseksi. Parhaimmillaan materiaalitehokkuuden sitoumus toimii keinona lisätä tämän työn tavoitteellisuutta ja systemaattisuutta.
Toistaiseksi oman sitoumuksen on tehnyt neljä Mara ry:n jäsenyritystä: Compass Group, S-ryhmä, Restel ja Semma. Liikevaihdolla mitattuna mukana on jo merkittävä osuus toimialasta.
Sitoumus on osa Restelin vastuullisuustyötä
Restel lähti sitoumukseen mukaan vuoden 2023 alussa. Restelin vastuullisuusasiantuntija Anna Koskisen mukaan sitoumus auttaa hahmottamaan ja konkretisoimaan yrityksen materiaalitehokkuuteen liittyviä toimenpiteitä. Restel asetti tavoitteekseen muun muassa kehittää elintarvikejätteen ja ruokahävikin määrän seurantaa ja asettaa ketjukohtaiset vähennystavoitteet vuoden 2023 aikana.
”Olemme osallistuneet porrastetusti Luken hävikkiseurantajaksoon. Seurannan tulokset rakentavat tietysti syvempää ymmärrystä tämän hetken tilasta, hävikin synnystä ja toimintamalleista”, Koskinen kertoo. ”Samalla seurannan avulla katsomme myös tulevaisuuteen ja linjaamme ruokahävikkiin liittyviä toimenpiteitä ja määrälliset mittarit.”
Ruokahävikin ja elintarvikejätteen osalta muita Restelin tavoitteita on järjestää jätteiden lajittelukoulutusta henkilöstölleen sekä vähentää tarjoiluhävikkiä muun muassa ResQ-sovelluksen avulla. Lisäksi Restelillä on muovisten kertakäyttöisten annospakkausten kulutuksen vähentämiseen liittyviä tavoitteita.
Ympäristökestävyys ja kannattavuus päätavoitteina
Materiaalitehokkuuden sitoumuksessa on kyse elinkeinoelämän ja valtiovallan välisestä vapaaehtoisesta toimintamallista, joka tähtää elintarvikealan ympäristökestävyyteen ja kannattavuuteen. Suomen ensimmäisen materiaalitehokkuuden sitoumus solmittiin elintarvikealalle vuosille 2019–2021. Ravintola-ala lähti mukaan toiselle sitoumuskaudelle 2022–2026. Yritykset voivat liittyä omilla sitoumuksillaan oman toimialaliittonsa sitoumukseen.
Nykyisen sitoumuskauden painopisteenä on ruokahävikin ja elintarvikejätteen vähentämisen lisäksi elintarvikepakkauksien materiaalitehokkuuden parantaminen. Päätavoitteet ovat eri osapuolille yhteiset, mutta yritykset valitsevat itse omat konkreettiset tavoitteensa ja toimet niihin pääsemiseksi. Tuloksista raportoidaan vuosittain.
Sitoumuksessa pyritään mahdollisimman konkreettisiin ja mitattaviin tavoitteisiin. Mittareina voi olla esimerkiksi ruokahävikin tai elintarvikejätteen kilomääräinen vähenemä, hiilijalanjäljen vähenemä tai euromääräiset kustannussäästöt. Laadullisten tavoitteiden, kuten henkilökunnan koulutusten tai hävikkikampanjoiden järjestämisen kohdalla, mittari on ”toteutunut/ei toteutunut”.
Teksti:
Asiantuntija Marjaana Ingervo, Mara Ry, marjaana.ingervo@mara.fi
Tutkija Marita Kettunen, Luke, marita.kettunen@luke.fi
Huhtikuu 2023
Keskustellen ja tietoja vaihtaen kohti vertailukelpoista ja toimivaa elintarvikejätteen raportointijärjestelmää EU:ssa
Euroopan komissiossa astui voimaan toukokuun alussa 2019 delegoitu päätös elintarvikejätteen mittaamisesta. Sen mukaan jäsenmaiden on raportoitava elintarvikejätetiedot komissiolle vuodesta 2020 alkaen. Ruokahävikkitietojen kerääminen ja raportointi on vapaaehtoista, mutta Suomessa tietoja kerätään myös sen osalta. Luonnonvarakeskus (Luke) on asetettu Suomen vastaavaksi asiantuntijalaitokseksi, joka on velvollinen raportoimaan komissiolle Suomen elintarvikejätetiedot koko elintarvikeketjun osalta vuosittain.
Olen ollut mukana rakentamassa Suomen seuranjärjestelmää eri ketjunvaiheiden osalta sekä käynyt keskustelua eurooppalaisten kollegoiden kanssa tietojen keräämiseen ja raportointiin liittyen. Tietojen kerääminen uudesta jätelajista ei ole mutkatonta. On pitänyt määritellä muun muassa, mitä elintarvikejäte pitää sisällään, millaisilla menetelmillä tietoja kerätään ja mikä on edustava otoskoko. Esimerkiksi pelkästään alkutuotannossa Suomessa tarkastellaan 17 indikaattorituotetta mm. liha-, kasvis-, vilja-, kala- ja maitotuotteiden kategorioista. Jokaisen tuotteen osalta on pitänyt miettiä, miten tiedot kerätään ja millaisin menetelmin ja miten esimerkiksi lihantuotannon eri vaiheiden osalta elintarvikejäte ja ruokahävikki lasketaan.
Ensimmäinen raportointi tapahtui kesällä 2022 vuoden 2020 tiedoista. Raportoinnin tulokset ovat nähtävissä kuvassa 1 ja tarkemmat tiedot löytyvät Eurostatin sivuilta. Keskustelu 27 EU-maan edustajien välillä on nähty tarpeelliseksi paitsi itse raportoinnin, myös esimerkiksi käytettyjen menetelmien, otoskokojen ja rajausten osalta. Keskustelua on käyty säännöllisesti keväästä 2022 alkaen tietoja keräävien organisaatioiden ja viranomaisten kanssa. Esiin on noussut niin maakohtaisia haasteita kuin kaikkia yhteisesti koskettavia ongelmia. Esimerkiksi tulisiko elintarvikejäte mitata tuoremassana vai kuiva-aineena tai miten mittauksissa käytetyt menetelmät, kuten kyselyt, voivat vääristää tuloksia ja ovatko ensimmäisen vuoden tulokset ylipäätään vertailukelpoisia, kun otoskokojen edustavuudessa on eroja ja rajaukset vaihtelevat maiden välillä. Myös puolittamistavoitetta erityisesti kotitalouksien osalta on kyseenalaistettu. Miten saada kuluttajat vähentämään radikaalisti elintarvikejätteen määrää, kun yhdyskuntajätteen määrä on noussut jatkuvasti eri EU-maissa. Ja miten saada kuluttajat vähentämään myös ruoan ei-syömäkelpoista osaa, kuten esimerkiksi perunan tai hedelmän kuoria, ja samalla kannustaa kasvispainotteisempaan ruokavalioon.
Mielenkiintoiset keskustelut eurooppalaisten kollegoiden kanssa jatkuvat ja tulevaisuudessa meillä on varmasti vertailukelpoisempi ja toimivampi järjestelmä EU-tasolla. Suomessa ollaan tämänkin osalta pitkällä moniin muihin maihin verrattuna. Voimme jo nyt olla ylpeitä kansallisesta elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantajärjestelmästämme.
Teksti: Tutkija Inkeri Riipi, Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, inkeri.riipi@luke.fi,
Tel. 0295326479
Hanke: https://projects.luke.fi/ruokahavikkiseuranta/
Helmikuu 2023
Fazerilla kunnianhimoiset tavoitteet ruokahävikin vähentämiseksi
Fazerin tavoitteena on puolittaa ruokahävikki, joka syntyy toiminnassamme tämän vuosikymmenen aikana. Tavoite on kunnianhimoinen, sillä meillä, kuten elintarviketuotannossa yleisesti, hävikkiä syntyy paljon. Lähtötilanteemme on vuosi 2020, jolloin ruokahävikkiä syntyi kaikilla Fazerin tehtailla ja leipomoilla yhteensä 113 kg tuotantotonnia kohden.
Olemme päässeet vauhtiin hävikin vähentämisessä, vaikka matkaa tavoitteeseen vielä on. Vuoden 2022 loppuun mennessä olemme vähentäneet hävikkiä niin, että olemme tilanteessa 104 kg/tuotantotonni, mikä on -8 % lähtötilanteesta. Kirittävää siis vielä on.
Kaikki lähtee tiedosta
Hävikin vähentämistoimissa avainasemassa on tieto. Jotta voimme asettaa mitattavia tavoitteita, meidän tulee tietää, missä mennään tällä hetkellä. Ruokahävikkiin liittyvä tieto on pirstaleista ja se kerätään monista lähteistä. Fazerilla keräämme tiedot yhteen konsernitasolla ja seuraamme tavoitteidemme edistymistä.
Ruokahävikki tulee myös määritellä yhteisesti. Tarkensimme määritelmäämme reilu vuosi sitten, ja nyt tarkastelussa keskitytään vältettävissä olevaan hävikkiin. Pois laskuista jäivät sellaiset sivuvirrat, jotka ovat luontainen osa jotakin tuotantoprosessia. Esimerkiksi kauran kuoria tai vehnälesettä ei voi vähentää, ellei vähennä koko myllyliiketoimintaa. Mutta tuotannossa syntyvää sekundaa voi vähentää, samoin erilaisia syötäviä sivuvirtoja voi hyödyntää samassa tai muissa konsernin sisäisissä prosesseissa: Parasta ennen -hävikkiä hillitään varastotoimintoja ja tilaus-toimitusprosessia tehostamalla ja tuotevaihdoista linjalla aiheutuvaa hävikkiä vähennetään tuotannonsuunnittelun ja tuotevalikoiman järkeistämisellä.
Keinoja hävikin vähentämiseen löytyy, mutta aina siltä ei voi välttyä. Pyrimme kaikin tavoin takaamaan sen, että valmistettu ruoka päätyisi sen alkuperäiseen tarkoitukseen: ravitsemaan ja tuomaan herkullisia hetkiä ihmisten arkeen ja juhlaan. Ylijäämätuotannon osalta lahjoitamme ruokaa apua tarvitseville.
Makeisilla pitkä historia hävikin hyödyntämisessä
Makeisvalmistuksessa hävikkiä syntyy eniten valmistuserän alku- ja loppupäässä, jolloin esimerkiksi suklaalevyt voivat olla vääränkokoisia tai makuainetta on väärä määrä. Fazerilla olemme jo pitkään uusiokäyttäneet suklaatehtaan tuotantohävikkiä eri tuotteisiin, kuten Pätkikseen ja Da Capoon. Da Capo syntyi jo vuonna 1916 kierrätysajatuksen pohjalta, kun laadunvalvonnassa virheelliseksi todetut liköörikonvehdit haluttiin saada uusiokäyttöön. Vastaava historia on Fazermint-konvehdeilla ja Pätkiksellä: mintunmakuinen suklaamassa haluttiin hyödyntää uudessa tuotteessa ja näin syntyi Pätkis.
Yksi onnistunut ja herkullinen keino vähentää hävikkiä on ollut suureen suosioon noussut Makea Moka -karkkisarja. Yksi suurimmista ruokahävikin aiheuttajista Fazerilla on tuotannossa syntyneet tuotteet, jotka eivät syystä tai toisesta täytä korkeita laatuvaatimuksiamme. Ne voivat olla väärän painoisia tai jollakin tavalla väärän näköisiä, mutta yhtä herkullisia ja täysin syötäviä. Kun hävikkikarkkeja on syntynyt riittävästi, pakkaamme niitä makeistehtaallamme Makea Moka -karkkipusseihin, jotka ovat rajoitetusti saatavilla.
Sivuvirrat hyötykäyttöön
Suurin vaikutus hävikin vähentämisessä on mahdollisimman tarkalla tilaus-toimitusprosessilla eli sillä että valmistamme tuoretuotteita juuri oikean määrän. Leipomoissa panostetaan kantinkierrätykseen, eli palaleipien muotoilussa yli jäänyt taikina siirretään leivän muotoilun jälkeen takaisin taikinaan ja käytetään uudelleen. Teimme juuri syväluotauksen muutaman leipomon tuotantolinjan materiaalivirtoihin ja saimme arvokasta oppia, miten voimme vähentää raaka-aineita ja energiaa, turhia työvaiheita, syntyvän jätteen määrää ja siis ympäristön kuormitusta.
Kaurajuoman valmistuksessa syntyvät sivuvirrat ovat määrältään suurimpia yksittäisiä hävikkivirtoja Fazerilla. Nykyisin tämä okaraksi kutsuttu sivuvirta hyödynnetään biokaasun tuotannossa, mutta kiikarissamme on myös erilaisia kiertotalousprojekteja, joissa tätä ravinteikasta sivuvirtaa voisi hyödyntää myös elintarvikkeina.
Kiertotalousinnovaatio: kauraksylitoli
Fazerin tehdasalueelle Lahteen on rakennettu maailman ensimmäinen ksylitolitehdas, jonka raaka-aine, kauran kuoret, tulee omasta tuotannostamme eli viereisestä kauramyllystä. Valmistusprosessi on ainutlaatuinen, sillä siinä käytettävää raaka-ainetta ei ole aiemmin hyödynnetty ksylitolin kaupallisessa valmistuksessa. Sisäistä innovaatiotamme hyödyntäen kauran kuorista otetaan talteen arvokkaimmat osat ja loppuosa poltetaan tehtaan vieressä olevassa biolämpölaitoksessa, joka tuottaa kaukolämpöä ja teollisuushöyryä koko Fazerin Lahden tehdasalueelle.
Katse eteenpäin
Ruokahävikin puolittaminen onnistuu vain monen toimijan ja, meillä elintarviketuotannossa, monen toiminnon yhteistoimin. Jatkossa aiommekin ottaa sisäisiä tavoitteita ja kannustimia käyttöön, jotka motivoivat ihan jokaista kantamaan kortensa kekoon. Kaikkien ruokatuotantoon laitettujen resurssien tulisi päätyä lautasille. Näin työvoimaa, raaka-aineita tai energiaa ei hukata.
Fazerin vastuullisuustyöhön ja -tavoitteisiin laajemmin voit tutustua täällä: https://www.fazer.fi/vastuullisuus/
Teksti: Sanna-Maria Hongisto, ravitsemus- ja vastuullisuuspäällikkö, Fazer,
sanna-maria.hongisto@fazer.com
Kuvat: Fazer
Joulukuu 2022
Hävikkiin liittyvät haasteet taklataan ruokaketjun yhteistyöllä
Joulu on perinteisesti aikaa, jolloin ruoka kerää ihmiset yhteen. Monissa kodeissa ruokapöydässä vietetään aikaa nauttien niin läheisten seurasta kuin tarjolla olevista herkuista. Pyhien päätyttyä ja juhlavieraiden lähdettyä monen kodin jääkaapista löytyy kuitenkin edelleen syömättömiä jouluruokia.
Ilmasto- ja ympäristönäkökulmasta kaikkein surullisinta on hukata jotain sellaista, minkä eteen on tehty paljon työtä ja kulutettu arvokkaita luonnonvaroja. Viime vuosina onneksi myös joulun ruokahävikkiin on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Jokainen meistä voi omalta osaltaan vaikuttaa ruokahävikin vähentämiseen suunnittelemalla ruokaostoksia menekin mukaan. Lisäksi elintarvikkeiden valmistajat ja kauppa tarjoavat kuluttajille monipuolisesti vinkkejä, miten esimerkiksi kinkun, laatikoiden ja muiden jouluruokien tähteet muutetaan uusiksi arkeen sopiviksi herkuiksi.
Myös ruokatuotteita valmistavissa elintarviketeollisuudessa kaikki arvokkaat raaka-aineet halutaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Käytössä onkin monipuolisesti erilaisia keinoja hävikin vähentämiseen ja uusi innovatiivisia ratkaisuja kehitetään jatkuvasti.
Hävikin vähentäminen kannattaa
Elintarviketeollisuudessa ruokahävikkiä syntyy alle kaksi prosenttia alan koko tuotantovolyymiin suhteutettuna. Vähäkin hävikki on kuitenkin liikaa, kun YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa tähdätään ruokahävikin puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä. Suomalainen elintarviketeollisuus on sitoutunut edistämään tavoitteen toteutumista omalla vapaaehtoisella Materiaalitehokkuuden sitoumuksella.
Sitoumus ohjaa siihen liittyneet yritykset verrattain tarkkaan ruokahävikin ja muiden materiaalitehokkuutta edistävien toimien vaikutusten seurantaan ja raportointiin. Samalla se on osoittanut, että vapaaehtoisillakin toimilla voidaan tehokkaasti vähentää ruuan valmistuksen, jakelun ja kulutuksen aikana syntyviä ympäristövaikutuksia.
Vuosina 2019–2021 sitoumuksessa mukana olevat yritykset onnistuivat vähentämään ruokahävikkiään yli 10 miljoonaa kiloa. Yrityksissä hävikkiä vähennetään läpi tuotantoketjun alkaen tuotekehityksestä ja raaka-aineiden tilauksesta tuotteiden valmistukseen, pakkaamiseen ja kuljetukseen. Tehokkaimpana hävikin vähentämistoimena on kuitenkin lopulta toiminut juurisyiden tunnistaminen eli hävikin seurannan kehittäminen.
Hävikin vähennystoimet kannattavat myös taloudellisesti. Sitoumuksessa mukana olevat elintarviketeollisuuden toimijat raportoivat saavuttaneensa jopa satojen tuhansien eurojen vuosisäästöjä.
Vastuullisia valintoja arjessa ja juhlassa
Hävikin ennaltaehkäisy on konkreettinen keino vähentää ruokaketjun ympäristövaikutuksia ja siten osa elintarviketeollisuuden vastuullisuustoimien laajaa kokonaisuutta.
Elintarvikkeita valmistavat yritykset kehittävät jatkuvasti ratkaisuja, jotka auttavat myös kuluttajia ruokahävikin vähentämiseksi. Yritykset tarjoavat esimerkiksi erilaisia pakkauskokoja erikokoisten talouksien tarpeisiin. Kaupassa kuluttaja voi puolestaan törmätä elintarvikkeisiin, joiden raaka-aineena on hyödynnetty muualla syntyviä sivuvirtoja kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.
Ruokahävikin vähentämisessä kysymys on ennen kaikkea ruuan arvostuksesta. Jokaisen meistä tulisi pitää mielessä, että ostamme, valmistamme ja otamme lautaselle ruokaa vain sen verran kuin sitä syödään. Tämä pätee niin arkena kuin joulun juhla-aikana.
Teksti: Satumaija Levón, vastuullisuuden ja kestävän kehityksen johtava asiantuntija, Elintarviketeollisuusliitto ETL, satumaija.levon@etl.fi
Kuva: ETL
Marraskuu 2022
Yhteinen pöytä – sosiaalisesti kestävän ruoka-avun kehittäjäverkosto
Vantaalla juhlittiin viime viikon Innovaatiofestareilla Euroopan nouseva innovaatiokaupunki -voittoa. Tämän palkinnon yhtenä mainintana oli Yhteisen pöydän konsepti. Yhteinen pöytä esiteltiin sosiaalisen kestävän kehityksen innovaationa. Sitähän ruoka-avun kehittäminen verkostona eli syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisy, hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden lisääminen on. Se on paljon vaikuttavampaa kuin pelkkä ruokahävikin logistiikka ja ruokakassien jakaminen, joita niitäkin tarvitaan nyky-Suomessa. Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston Suomen osaston (EAPN-Fin) tuottaman Köyhyysvahdin (2021) mukaan Suomessa on köyhyys- tai syrjäytymisriskissä noin 873 000 henkilöä (16,8 % väestöstä). Toimeentulo-ongelmia kokevien kotitalouksien määrä on kasvanut, varsinkin tänä vuonna.
Vantaan kaupunki ja seurakuntayhtymä edelläkävijänä
Yhteinen pöytä on ollut innovaatio alustaan asti eli vuodesta 2013. Uutta oli silloin, että Vantaan kaupunki ensimmäisenä Suomessa otti ruoka-avun kehittämisen vetovastuun, rakensi hävikkiterminaalin 2015 ja palkkasi viisihenkisen tiimin yhteiskehittämään ruoka-avun verkoston kanssa alueellista ruoka-apua. Uutta muille, ei Vantaalla, oli myös arjen tiivis yhteistyö Vantaan seurakuntayhtymän kanssa, heiltähän koko ideakin saatiin ja edelleen neljännes rahoituksesta. Verkostomainen yhdessä tekeminen oli silloin sekin varsin uusi ajatus ruoka-avun kentillä, nyt jo arkea. Vantaan verkostossa on 85 ruoka-avun jakajaa ja hävikkiruokatoimijaa ja hävikin mahdollistavaa lahjoittajaverkostoa yli 50 yritystä. Viikossa toiminnasta hyötyy yli 5000 vantaalaista.
Ruoka-avun tarve kasvaa ja hävikki vähenee
Hävikkiterminaali pystyy hyödyntämään myös elintarviketeollisuuden ja tukkujen isot erät ja monipuolistamaan hävikin toimijoille, jotka muuten usein olisivat vain lähikaupan hävikin varassa. Tämän hetken suurin haaste valtakunnallisesti on hävikin riittävyys ruoka-apuun. Ruoka-avun tarve kasvaa elinkustannusten noustessa ja toisaalta ekologiset toimet yrityksissä ovat onnistuneet. Tämä ristiriita on tulevaisuutta. Kukaan ei halua tuottaa hävikkiä. Mistä sitten riittävästi hävikkiruokaa mahdollisesti edelleen kasvavaan tarpeeseen? Mitä vaikutuksia tällä pitäisi olla ruoka-avun rahoitukseen ja sosiaaliturvan tasoon? Käytännössähän ruoka-apu on paikannut sosiaaliturvan aukkoja, vaikka sen pitäisi olla täydentävää hätäapua.
Uudet pilotit – ateriapalvelujen ja ravintoloiden ylijäämän hyötykäyttö
Joillakin kaupunkialueilla pilotoidaan ateriapalvelujen ja ravintoloiden ylijäämän hyötykäyttämistä ruoka-avussa. Siinä on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Ruokaviraston ohjeetkin mahdollistavat tällaisen toiminnan. Käytännön toimivia malleja tähän on olemassa ja ruoka-avun kentällä valmiiden annosruokien menekki on taattu. Tähänkin tarvitaan kaupunkeja ja ateriapalveluyrityksiään mukaan. Tällaista pilottia suunnitellaan myös Vantaalla.
Yhteisöllisyyden tarve korostuu vaikeina aikoina
Vantaalla on haluttu pois leipäjonoista ja panostaa paikallisiin yhteisöihin. Vaikeina aikoina yhteisöllisyyden tarve korostuu. Yhteisö kantaa jäseniään ja lähes jokaisella on tarve kuulua johonkin ryhmään. Myös merkityksellistä tekemistä kaivataan ja ruoka-avussa sille avautuu monenlaisia mahdollisuuksia. Tällä hetkellä verkostossa on vajaat 10 leipäjonoa, jotka tarjoavat nopeaa hätäapua niihin lukemattomiin tilanteisiin, joihin yhteiskunnan muut toimet eivät avuksi ennätä. Muut 75 toimijaa järjestävät ilmaisia sisätilaruokailuja, brunsseja, aamiaisia, välipaloja, kokkikerhoja oman toimintansa ohessa ja usein ruokaa saa myös mukaan. Hävikkiterminaali hoitaa kuljetukset ja tarjoaa Yhteisen pöydän tiimin verkoston käyttöön moninaisiin hävikkiruokaan ja ruoka-avun jakamiseen liittyviin haasteisiin. Huumeklinikan, seurakunnan, asukastilan, asumisyksikön, nuorisotilan, avoimen päiväkodin kävijät ja toiminnot ovat erilaisia ja tarjoavat siksi eri puolilla Vantaata erilaisia mahdollisuuksia saada ruoka-apua tai osallistua hävikkitalkoisiin.
Vantaalla on kokeiltu käytännössä kohta 10 vuotta sitä, mitä ruoka-apu olisi osana julkisen sektorin rahallisesti avustamaa, kestävää hyvinvointi- ja osallisuustyötä menettämättä silti mitään verkostossa olevasta kansalaistoiminnan rikkaudesta ja monipuolisuudesta. Samalla on hyötykäytetty miljoonia kiloja hävikkiruokaa järkevästi.
Teksti: Hanna Kuisma, Yhteisen pöydän palveluesimies, Vantaan kaupunki, hanna.kuisma@vantaa.fi
Lisätietoa: https://www.yhteinenpoyta.fi/
Lokakuu 2022
Voiko kuluttajasegmentoinnilla lisätä hävikkiratkaisujen vaikuttavuutta?
Kuluttajasegmentoinnin nähdään mahdollistavan uusia vaikuttavia tapoja muuttaa kuluttajakäyttäytymistä ja vähentää kotitalouksien ruokahävikkiä. Mistä oikein on kyse ja mitä olemme oppineet asiasta Hävikkifoorumissa?
Meillä kaikilla kuluttajilla on erilaiset elämäntilanteet, elämäntyylit sekä suhtautuminen ruokaan ja ruokahävikkiin. Mikäli haluamme olla vaikuttavia ja tehokkaita kuluttajien hävikkiin vaikuttamisessa, meidän tulisi tunnistaa erilaiset kuluttajaryhmät sekä toteuttaa kohdennettuja hävikkitoimia näille erilaisille kuluttajaryhmille (Riipi, Poutiainen & Kuisma 2021). Hävikkifoorumin työpajoissa lähdettiin tämän ajattelun siivittämänä etsimään monipuolisen asiantuntijajoukon kanssa uusia tapoja vaikuttaa kuluttajien hävikkiin juuri erilaisten kuluttajatyyppien kautta sekä käyttäytymistaloustieteen tuuppausmenetelmiä hyödyntäen.
Hävikkifoorumin työpajoissa käytetyt kuluttajatyypit perustuvat Aschemann-Witzelin ja kumppaneiden (2021) tekemän tutkimukseen ja sen kuluttajatyyppeihin. Tutkimuksessa esiteltyjä kuluttajatyyppejä on jalostettu eteenpäin Hävikkifoorumin työpajoissa: on nuori ruokafiilistelijä, Jonna, pienituloinen ja hintatietoinen, Jani, vakavarainen kulinaristi, Irja, suunnitteleva nuukailijakokki, Sanna sekä välinpitämätön tuhlari, Jesse.
Työpajoihin ja kuluttajatyyppien työstämiseen osallistui monipuolinen asiantuntijajoukko, joka koostui ruokahävikin parissa toimivista organisaatioista, elintarvikealan yrityksistä, ruokahävikkitutkijoista sekä paikallisista ruohonjuuritason toimijoista.
Keinovalikoimat valittava kuluttajatyypin mukaan
Keskeisin oppi kuluttajatyypeistä on, että siinä missä toisiin kuluttajatyyppeihin, kuten Sannaan ja Jonnaan sekä Irjaan voi tehota viestinnälliset keinot, Jessen hävikin vähentämiseksi tarvitaan muita keinoja. Jessen kohdalla vaikuttavinta onkin käyttää tuuppaamista eli toiminta- ja valintaympäristön muokkaamista sellaiseksi, että hävikin vähentyminen tapahtuisi ilman tietoista valintaa. Työpajoissa keskityttiin pohtimaan mahdollisia kuluttajan hävikkiä vähentäviä ratkaisuja erityisesti kodin ja päivittäistavarakaupan ympäristöihin, sillä niissä tehdään keskeisiä kuluttajan hävikkiin vaikuttavia päätöksiä.
Kuluttajiin vaikuttaessa olisi houkuttelevaa keskittyä niihin kuluttajiin, joilta hävikkiä syntyy eniten. Toisaalta he ovat useimmiten juuri niitä Jessejä, joita on erityisen vaikea motivoida hävikin vähentämiseen.
Hävikin hyvin hallitsevat Sannat sen sijaan tuskin ovat pääkohderyhmää, mutta he voivat olla tärkeä kanava saada muut innostumaan ja motivoitumaan hävikin vähentämistä. Koska hävikin vähentäminen tuskin tulee koskaan kiinnostamaan kaikkia, tarvitaan ehdottomasti myös toimintaympäristön muokkausta.
Toimintaympäristöjä muokkaamalla saamme hävikin pienentymään ilman kuluttajan tietoista valintaa
Työpajoissa pohdittiin tapoja, miten kodin ja kaupan ympäristöjä saisi kuluttajan hävikin vähentämisen kannalta optimaaliseksi. Työpajoissa tunnistettiin, että päivittäistavarakaupoilla on erityistä potentiaalia niin fyysisten ruokakauppojen kuin ruoan verkkokaupan osalta toteuttaa uusia ratkaisuja kuluttajan hävikin vähentämiseksi. Ehdotuksia päivittäistavarakaupan toimintaympäristön muuttamiseksi pohdittiin esimerkiksi mainonnan, asettelun, reseptiikan, tuotesuunnittelun, pakkaussuunnittelun ja teknologisten ratkaisujen näkökulmasta.
Yksi toivottu uudistus oli kauppaketjujen tuotevalikoiman kehittäminen nykyistä enemmän myös pienille kotitalouksille sopivaksi. Suomessa on jo yli miljoona sinkkutaloutta ja määrä on kasvava. Entä miten olisi kaupoissa erityisesti sinkuille osoitettu hylly pieniä pakkauksia omaavia elintarvikkeita varten?
Ruoan verkkokauppa voisi osaltaan tehdä intervention kuluttajien pinttyneiden, hävikkiä tuottavien rutiinien rikkomiseksi esimerkiksi tarjoamalla nykyistä personoidumpaa ruokapalvelua sekä kokonaisvaltaisempaa tukea niin arjen ruokahuoltoon kuin hävikin hallintaan. Voisiko tulevaisuuden ruoan verkkokauppa toimia reseptiikka tai ateria-ajattelu edellä sen sijaan, että on vähän kuin varasto, josta ostetaan yksittäisiä elintarvikkeita? Tästä iloitsisivat erityisesti Janin ja Sannan kaltaiset ruuhkavuosia elävät kuluttajat, jotka kaipaavat elämäänsä arjen helppoutta ja ajansäästöä sekä arvostavat hävikin minimointia.
Tämä oli vain pintaraapaisu kuluttajatyyppeihin ja heille soveltuviin hävikkiratkaisuihin. Lisätietoa työpajojen annista tulossa myöhemmin Hävikkifoorumi-hankkeessa.
Teksti: Jenni Vainioranta, jenni.vainioranta@kuluttajaliitto.fi
Kuvat: Kuluttajaliitto ry
Lähteet:
Riipi, I., Poutiainen, M. & Kuisma, M. 2021. Esteet ja ajurit kuluttajien ruokahävikin vähentämisessä: Kirjallisuusselvitys. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 85/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 35 s.
Aschemann-Witzel, J., de Hooge, IE &, Almli, VL. 2021. My style, my food, my waste! Consumer food waste-related lifestyle segments. Journal of Retailing and Consumer Services.
Mikä Hävikkifoorumi? Hävikkifoorumi on Kuluttajaliiton koordinoima kehittämishanke (2020–2023), joka kokoaa kaikki kiinnostuneet tekemään vaikuttavaa yhteistyötä ja viestintää kotitalouksien ruokahävikin puolittamiseksi ja ruoanarvostuksen nostamiseksi. Kuluttajaliitto toteuttaa hanketta yhdessä Kuluttajalehden, Luonnonvarakeskuksen, Motivan, Marttaliiton, Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen, Päivittäistavarakauppa ry:n sekä Valintamuotoilijoiden kanssa. Hävikkifoorumia rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Lisätietoa https://www.kuluttajaliitto.fi/havikkifoorumi
Syyskuu 2022
Pajatso-alusta vahvistaa hävikkiosaamista ja jakaa parhaita käytäntöjä
Ruokahävikin vähentäminen on ruoka-alan kustannusten nousun myötä ajankohtaisempaa kuin koskaan. Konkreettisten neuvojen ja työkalujen löytäminen itsenäisesti voi kuitenkin olla myös ammattilaisille haastavaa. Syyskuussa lanseerattu PAJATSO-alusta (demo) ratkoo ongelmaa tarjoamalla käytännönläheisiä työkaluja hävikin vähentämiseen.
Alustalle on tuotu yhteen kaikille ruoka-alan ja kiertotalouden toimijoille avoin yhteistyöverkosto, materiaalipankki sekä Ruokahävikki haltuun! -verkkokurssi. Yhteistyöverkostossa voi tutustua muihin ruokahävikin vähentämisen ja jatkohyödyntämisen parissa työskenteleviin ja vaihtaa ajatuksia muiden alan toimijoiden kanssa. Verkkokurssin kohderyhmänä ovat ravitsemisalan ammattilaiset. Se sopii niin ruokalistasuunnittelusta vastaaville, keittiötyöntekijöille, esihenkilöille, kokeille kuin alan opiskelijoillekin.
Ruokahävikki haltuun! -verkkokurssilla oppimisen apuna hyödynnetään pelillistämistä. Kurssin sisältöihin tutustutaan tehtävien, tekstimuotoisten tietoiskujen ja kuunneltavien podcastien avulla. Kurssilla keittiöammattilaiset voivat myös jakaa omaa osaamistaan, kokemuksia ja vinkkejä toisilleen. Vastaavanlaista koulutuskokonaisuutta hävikin vähentämiseen ravitsemispalvelujen ammattilaisille ei aiemmin ole ollut tarjolla.
Jos kurssin eteneminen kronologisesti tai pelaaminen ei inspiroi, kurssin sisältöihin voi tutustua omaan tahtiin materiaalipankissa. Siellä voi selailla itseään kiinnostavia oppaita, esitteitä ja uutisia, joista saa neuvoja ja inspiraatiota hävikinvähentämistyöhön omalla työpaikalla. Ravitsemispalvelujen esihenkilöt voivat hyödyntää materiaalipankkia myös esimerkiksi hävikkitietoiskujen tulostamiseen työyhteisönsä käyttöön.
PAJATSO-alusta on demoversio, jonka lisenssi päättyy vuoden 2022 loppuun. Otamme mielellämme vastaan palautetta ja kehitysehdotuksia. Toivomme myös, että kurssikokonaisuus saisi tämän jälkeen jatkoa muodossa tai toisessa. Tervetuloa mukaan PAJATSO-alustalle vähentämään hävikkiä kanssamme!
Tutkija Marita Kettunen
Erikoistutkija Kirsi Silvennoinen
PAJATSO-alusta on kehitetty Vaasan Yliopiston, Luken ja Lapuan kaupungin Ruokahävikin liiketoimintaekosysteemiä rakentamassa (PAJATSO) -hankkeessa. Alusta on kaikille käyttäjille avoin ja maksuton.